sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kolme kuukautta laskettuun aikaan

Potkurakkautta paljon! Viime yönä pikkutunneilla herättyäni H piti hirmuisen elämöinnin, tänään lounaskahvilassa jäin oikein hymyillen tuijottamaan muljuavaa mahaa, ja nyt on iltatöpinät päällä. 

Tämä on maailman hienoin juttu, tämä H joka sisälläni kasvaa!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Raskauspäivitys rv 27+0

Välillä arki rullailee tässä mukavasti, välillä hukun stressiin ja syyllistyn siitä, välillä intoudun aivan puhkipahki uudesta kodista, välillä itkien ikävöin eksää. Ja sitten on näitä ultimaattisen fiilistelyn hetkiä, hetkiä joina kelluskelen onnessa, sekä hetkiä joina yhtäkkiä taas tajuan miten ihmeellistä tämä on. Juuri nyt tuntuu ihmeelliseltä että menin klinikalle, ostin tuntemattoman ihmisen sukusoluja, ja sellaisesta solusta yhdistettynä omaani tuli H, joka nyt möyryää sisälläni ja kommentoi tuuppimalla hyvät huomenet aina kun nousen sängystä! Tänään hän on ollut oikein vilkas.

Minulla oli lomaviikko, mutta siitä tuli flunssaviikko. Olin niin rajusti kipeänä etten muista milloin viimeksi. Pakkolepona tämä toimi hyvin; uskon että se on flunssien tehtävä elämässäni, sillä usein sellainen käy kimppuun juuri esimerkiksi ylihektisen työviikon jälkeen.

Nyt on aikas näyttävä masunen ja oikein sellainen Raskaana oleva olo, viimein! Alkuraskaudessakin kyllä huomasin oireet, mutta viikoille 17-18 saakka se tuntui enemmän pitkältä sairastamiselta kuin raskaudelta (en syönyt mitään, vaikeroin huonoa oloa iltaisin sängyllä, huimasi, näytin haamulta). Nyt mietin, olinko muka jo elokuussa raskaana. Aivan hassua! Tämä on pitkä prosessi, mutta varsinainen raskaudentuntuinen vaihe on lopulta tosi lyhyt.

Masu pumpsahtaa näemmä tasan viiden viikon välein; 20+0 se alkoi erottua, ja 25+0 se alkoi erottua siihen malliin etten enää kovin helposti mennytkään ei-raskaana olevasta, en ainakaan jos joku näki minut sivusta. Töissä tuli 26. viikolla kommentteja molempiin suuntiin, kun kerroin jääväni maaliskuussa ä-lomalle: "ahaa, niin mä vähän katoinkin!" ja "oho, en kyllä huomannu mitään!".

Rajapyykin 25+0 jälkeen hämmästelin sitä, miten näytti siltä kuin vyötärölläni olisi pallo. Huomasin näkeväni H:n liikkeet myös istuma-asennossa, en pelkästään makuulla - H siis tuli noina päivinä enemmän 'ulospäin'. Tuntui jännältä, etten yhtäkkiä enää voinut olla lainkaan vatsamakuulla, en edes hetkellisesti ja ylävartaloa kyynärpäihin nojaten, en edes sängyllä.

Nyt 26+0 ylitettyäni olen huomannut kengännauhojen sitomisen ja yleisesti kyykistymisen muuttuneen työlääksi. Masu ei ole enää pinkeä vain ähkypäivinä (jos olen syönyt liikaa tai väärää), vaan melko lailla koko ajan. H:n liikekavalkadiin on tullut uudenlaista tumpsuttelua, möyrähtelyä, pyyhkäisyjä ja nykimistä. Uskon kerran bonganneeni hikankin. Hän tuntuu vaihtavan asentoa useammin kuin aiemmin, ja hän on nyt todella enemmän esillä, tässä edessä tunnen hänen selkänsä, joskus päänsä, ja hän valtaa koko ajan lisää alaa. Selänojennuspotkut, joita hän harrasti jo ekassa ultrassa, saavat aikaan sen että masu liikahtaa voimakkaasti aivan vastakkaisilta sivuilta, kun pää tuuppaa tahollaan ja jalat tahollaan. Yhtenä iltana hän rapsutteli minua kyljestä niin että hätkähdin.

H selvästi rakastaa arkirutiineja! Tammikuun kolme ensimmäistä viikonloppua meni juhlien merkeissä. Oli ihanaa jaksaa juhlia kuin mitään raskautta ei olisikaan, ja siinä sivussa tavata paljon innokkaita onnittelijoita ja masunkokeilijoita, mutta unirytmin korjaaminen juhlien jälkeen on ollut varsin kinkkistä. H on ollut sekavan rytmin päivinä vaitonainen, kun taas maanantaiaamuisin seitsemän jälkeen hän on tuntunut oikein riemuitsevan töihin valmistautumisestani. Tässä on minulle mainio kannustin arkirytmin ylläpitämiseen! Toinen kannustin on hiipinyt kuvioihin tällä viikolla: oma jaksamiseni hiipuukin nyt rivakasti!

Hyvin täällä menee, loma olisi kyllä saanut jatkua, ja olisin kypsä siirtymään äitiyslomallekin saman tien. Keksisin kyllä puuhaa, ja ennen kaikkea oleilua vain.

Minulla on työn alla sisällöllisempiäkin tekstejä, mutta höttöpäisyys valtaa alaa.

On ihanaa olla Enemmän Raskaana, on ihanaa että tämä on iso asia ja pääasia. Luulen, että häkellyn, kun muuton jälkeen istun uudessa kodissamme ja tajuan että se koti on kahdelle.

Keväinen auringonpaiste herätti ja innosti tänään! Toivottavasti teitä lukijoitakin.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Katsokaapa, olen odottaja!

Olen viime päivinä pari kertaa mehustellut tätä: Olen neuvolan asiakas! Käyn perhevalmennuksessa. Nyt minä vihdoin, ei kukaan muu. Minä olen odottaja. 

Töissä törmäsin listaan, jossa luki nimeni kohdalla "jää äitiyslomalle 3/2017". En enää katkerana katsele kun muut jäävät (ja palaavat, ja minulla tyhjä kohtu kumisee), vaan nyt MINÄ jään! 

Vauvakuumeineni olin pitkään kaapissa, tai siitä puhuttiin kaveripiirissä läpän tasolla. Kaupan kassat lienevät kuitenkin olettaneet minut odottajaksi jo vuosia, koska olen ostellut Vauva-lehtiä. Julkisissa kulkuvälineissä luin niitä vaivihkaa, kuin luvatta. Saman luvattomuuden tunteen kanssa hiipparoin vauvanvaateosastoilla. En halunnut selitellä, jos joku tuttu näkisi. (Selittäminen merkitsi itkuryöppyä.)

Kymmenen vuotta sitten tuttu pariskunta oli selän takana veikkaillut että minä ja eksä saamme vauvan, kun hyllyssäni oli raskausaiheinen kirja -- no, sen jälkeen kirjat ovat pysyneet suljetussa kaapissa.

Kun aloittelin projektia (tein päätöksen hoitojen aloituksesta ja lopulta varasin ensikäynnin) noin puolitoista vuotta sitten syksyllä, annoin itselleni luvan sekä hankkia vauvanvaatteita että lukea Vauva-lehtiä julkisesti. Otin kirjat esiin piilostaan ja tuumasin että kysykää vaan, minähän kerron! Jo sitä ennen olin pitänyt asunnossa esillä yhtä kauniisti kuvioitua harsoa ja herkutellut ajatuksella, että se on ihan oikea vauvaharso.

Kun H:n vaatteita alkoi kertyä, ajattelin että voisin pestä niitä ihan fiilistelyn vuoksi, mutta se jotenkin aina unohtui. Kerran tai pari laitoin muutamia kuivia vauvanvaatteita omien märkien vaatteideni viereen kuivaustelineeseen, ja siitäkin sain jo aikamoiset kiksit. 

Tässä nyt mennään, H:n perjantaipöhinät ja asuntopöhinäinen, univelkainen minä. Olen tosi onnellinen.

Niin että MINÄ jään!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tähän vuoteen (rv 23+1)

Käynnissä uudenvuoden vauvanvaateinventaario. Alan pestä ja pakata näitä uuteen kotikoloon siirtymistä varten. Ilmassa hirveästi rakkautta - ja rauhaa. <3


Olen tänään nukkunut pitkään, ottanut masuselfieitä, käynyt kävelemässä lumisateen alla joka oli yhtä keveä kuin mieli - ja herkutellut mämmillä (ks. postaukseni raskausajan himoista; mämmihimo on palannut). 

Viime yönä kellon lyödessä vuodenvaihdetta - olimme siis yökerhossa ja kilistelin holittomalla juomalla - kaveri laittoi yllättäen kätensä vatsalleni ja sanoi "tervetuloa!" Yhy että meinasi itku tulla! On meillä kauniit ihmiset ympärillä. 

Kaikkea onnellista vuoteenne!