Perätilatarina, osa 3 (kolme päivää laskettuun aikaan)

Vielä jatkuu tämä saaga! Otsikon oikeastaan pitäisi olla "tarina H:n mylläyksistä", koska nyt en enää oikein tiedäkään, miten päin rakas on!

Ensinnäkin: Toissapäiväisellä äitiyspolin kontrollikäynnillä (rv 39+2) yritettiinkin vielä ulkokäännöstä! Kolme viikkoa aikaisemmin (rv 36+3) H oli ollut yrittämiseen liian alhaalla, mutta hän sitten tosiaankin oli vain käymässä alakerrassa silloin. Toissapäivänä hän lillui pylly ylhäällä irrallaan mukavassa määrässä vettä. Lääkäri tarjosi käännöstä auliisti, ja minä päätin että kokeillaan. 

Minua jännitti käännös H:lle mahdollisesti koituvien riskien vuoksi. Lääkäri toimi kuitenkin hellästi, ei missään nimessä väkivalloin. Hän kokeili kolme kertaa, ja kun H ei lähtenyt kääntymään, lopetettiin. (Peppu kyllä lähti nousemaan, mutta pää ei lähtenyt seuraamaan.)

Yrityksen jälkeen otettiin sykekäyrää. Käyrä oli alkuun liian monotoninen, mikä myös oli pelottavaa. Lopulta saatiin kuitenkin laitteelle vilkasta menoa taattuun H:n tapaan, ja myös kyseisen illan mittaan hän liikuskeli normaalisti. En silti tahtonut uskaltaa mennä nukkumaan, ja nukuin ystävän sohvalla, koska en halunnut olla yksin. Oli todella hurja päivä! Huoli omasta lapsesta on huhhuh niin valtava ja hallitseva. Juuri näitä maailmanlopun rakkaustunteita olen kyllä vuosikaudet odottanut pääseväni tuntemaan, hyvässä ja pahassa. <3

No entäs nyt sitten? H ei kääntynyt toissapäivänä, mutta eilen hän möyri kuin mikä, ja tänään olen ollut todella hämmentynyt hänen asennostaan, sillä pää tuntuu kadonneen ja ylävatsani olevan täynnä raajoja! Ja mahdollisesti peppua?! Ei ainakaan päätä.

Masu litistyi ja kutistui silminnähden viime yön aikana, mutta H ei kuitenkaan varsinaisesti tunnu laskeutuneen, vaihtaneen asentoa vain. Hän on niin kauan istunut pää tuossa sydämeni alla hollilla, ja nyt tuntuma on jotain aivan muuta.

Synnytyksessä, tai viimeistään viikon päähän sovitulla seuraavalla äitiyspolin käynnillä, nähdään miten päin kaveri on. En ylläty enää mistään. :D Masussani  muhii todellinen villi kortti.

Toissapäivänä kohdunsuu tuomittiin epäkypsäksi, mutta parissa päivässä tuntuu tapahtuneen. Vyöhyketerapeutti kommentoi tänään samaa (oi, olen jäänyt vähän koukkuun vyöhyketerapiaan); kohdun vyöhykkeet olivat arat. Tänään on ollut uudenlaisia kohtutuntemuksia ja ennen kaikkea henkisiä tuntemuksia, täpinää. Olen valmis!

Mutta nyt nukkumaan!